maanantaina, maaliskuuta 4

 Vaaleissa pilvirievuissa tai pitsissä.

 Hänen kätensä oli päärynäpuuta ja murtunut peukalonhangasta.

 Väärennetty ilma

 Veneen hidas hajoaminen, suriseva kärpänen.

Jos hän sai jostakin aiheen olettaa että oli aamu, niin silloin oli aamu, ja jos jokin synnytti hänessä vaikutelman illasta, silloin oli ilta.

perjantaina, helmikuuta 9

 Mikä takaisku, hän ajatteli, mutta ilman pettymystä tai vihaa.

 Syvät urat joissa suolainen vesi nukkuu.

 Saappaan kärki kosketti varjoja.

 Pieni uni, kaste.

 Hänen kasvonsa näyttivät repaleiselta kuminaleivältä.

torstaina, helmikuuta 8

 Tuuli puhalsi siitepölyä oksalta oksalle.

 En voinut hallita tunteitani, ne ryntäilivät minussa kuin riistaa ajavat koirat.

 En muista varmasti kuinka tapasin hänet, se oli vanhan sataman lähellä, "luolassa". Takissani oli pitkä viilto kyljessä ja tuuli puhalsi siitä läpi.

 Mehiläiseni tuntevat minut erittäin hyvin. Mutta sinä, pysy poissa ja varo.

 Puhuessaan hän hieroi suurta, punertavaa kättä hitain liikkein. Ikkunan takana oli mäntyjä.

keskiviikkona, helmikuuta 7

 En olisi koskaan uskonut tätä. Ja kuivalla maalla.

 En usko että se vaikuttaa ihmiseen millään tavoin missä liemessä hänet keitetään. Se kuka hänet syö vaikuttaa.

 Mitä huomenna? Sinä autat minua.

Niin, hänen rintaansa oli tatuoitu meri. Preussinsinisiä, tyyliteltyjä aaltoja ja horisontti. Hänen selkäänsä oli tatuoitu tie. Siennanvärinen, mutkitteleva tie ruskeanvihertävien kukkuloiden välissä.

 Olet pelkkä koppakuoriainen, hän sanoi. Missä muuten on meri?

maanantaina, helmikuuta 5

 En ole täällä tunnin päästä.

 Yrjö, leikkaa kana, ääni sanoi.

 Siinä hän istui sitomassa hevosenkenkää vasempaan jalkaansa.

 Huone oli vielä lähes pimeä ja huonekalut näyttivät mustilta tahroilta.

 Mutta minä katselin noita lasipurkkiin laitettuja orvokkeja ja ne välkkyivät. 

 Tiedämme putositko Kuusta vai et.

 He keittivät sieniä ja söivät ne, se on totuus.

 Tuskin näen häntä, toveri, mutta kuulen kaiken.

 Villikissan valtava varjo tuli ja meni kynnyksen yli.

lauantaina, helmikuuta 3

 Katso: purit minua loimilankaan asti.

Hän oli tässä vaiheessa pohdiskelussaan kun luuli kuulevansa siveltimen äänen pensaan läpi. Kaksi keveätä hyppäystä ja raskas huokaus.

 Oli jouluyö, mukava kylmä jouluyö.

 Tee se niin kuin puuro: pü, pü, pü.

 Antaen haukkamaisten kyyneleidensä virrata.

 Hän sekoittui toiseen pylvääseen.

torstaina, helmikuuta 1

 Täysikuu, kuuma lumi.

 Mene ja ole hiljaa.

 Hän seisoi ikään kuin harkitsisi tätä valhetta. Hänen mielipiteensä minusta alkoi selvästi horjua.

Täältä pääsisin asema-aukiolle. Mutta tässä tunsin olevani kuin lintu pesässä. 

 Helvettiin, sanoin ääneen ja nauroin ravistellakseni itseäni.

 Tuuli pyöritti lehtiä, myrsky oli nousemassa.

 Hiukset, hiukset, hiukset, hiukset, hiukset, tottakai.

keskiviikkona, tammikuuta 31

Tämä oli erittäin miellyttävä uutinen, se muistutti hänestä tikaria.

Hän oli pukeutunut vaatteisiin kuten aina mutta silti hän teki ihmisiin vaikutuksen.

Niin, aamulla kävellessäni tuli vastaan keltaiseen silkkiasuun pukeutunut nuori mies joka irvisteli. Seuraavasta kulmasta eteeni ajoi valkea ruumisauto. Seuraavassa tienristeyksessä mies talutti vanhempaa naista suojatien yli. 

keskiviikkona, tammikuuta 17

 Kupillinen vuohenmaitoa, metsäasunto.

 Ja minä vaelsin läpi metsikön joka vilisi lumikoita.

Hän katsoi häntä mustilla rasvassa uiskentelevilla silmillään ja silitti viiksiään.

Tämä: suuri yöperhonen lentämässä syvään kaivoon.

 Raskas pähkinäpöytä.

 Olen ollut paikoissa joissa ei ole ollut koiria monta kertaa, monta monta kertaa.

 Hämärtyy, tulee taas kylmä, pureva tuuli puhaltaa, sitten alkaa sataa, puoliksi lunta, puoliksi vettä.

Kaksi naista istui autossa turkkeihin kääriytyneinä.

Mutta tänä yönä opin vapisemaan.

tiistaina, tammikuuta 16

 No, tässä ovat työkalut. Hyvää yötä.

 En muista säveltä enää. Pentatoninen, muistaakseni. Mutta en muista sitä.

Muutin taktiikkaa. Ajattelin vasaraa. Seuraavaksi ajattelin suurta pöllöä kun se syöksyy alas. Ajattelin multaa.

 No, voisin nukkua suurten silmien edessä. 

 Tämä on Falkenberg keitettynä. Hän naksautti kieltään.

 Lumi narisi jaloissa, kauppaan menossa ollut nainen lauloi tuutulaulua puhelimeensa.

 Päivät kuluivat, päivät kuluivat.

 Kun tuli pimeä, he sytyttivät hänelle valon ja hän jatkoi työtä.

sunnuntaina, tammikuuta 14

Ylös puski pikkuinen Honda jonka kuski lauleskeli.

Se oli pieni, jyrkkä katu joka johti satamaan. Sen toisella laidalla makasi musta kissa ja toisella puolella valkoinen.

Hanhenparta ei ymmärtänyt enää sanaakaan.

 No, hänen sanansa näyttivät lumipeitteiseltä pieneltä kuuselta. 

 Kieroutuneisuutesi ei tunne rajoja, niin hän sanoi.

 Hän avasi ikkunan ja huusi, kiljui, sattumalta, sumuun.

perjantaina, tammikuuta 12

Satoi lunta. Joku lapsi huusi aidan takana kom hit ja aaltoilutti ääntään lopussa niin että se kuulosti aasin huudolta. Tuuli työnsi lehmuksensiementä lumen pintaa pitkin niin että sen lenninsiipi värähteli puolelta toiselle.

keskiviikkona, tammikuuta 3


 


 


 


 

sunnuntaina, joulukuuta 31